Apostolit kirkon johdossa

Jeesus Nasaretilaisen kuoleman jälkeen hänen lähimmät opetuslapsensa eli apostolit johtivat vastasyntynyttä kirkkoa. Apostolien itseoikeutettu vanhin oli Simon Pietari, joka toimi aluksi juutalaiskristittyjen parissa ja matkusti sitten Roomaan. Kirkko pitää häntä ensimmäisenä Rooman piispana. Apostoli Paavali, joka sanoo itseään "keskoseksi" - hän kun ei koskaan seurannut elävää Jeesus Nasaretilaista - nousi ei-juutalaisten seurakuntien perustajaksi ja ohjaajaksi. Nämä kaksi suurta ja kärsivät Roomassa marttyyrikuoleman. Apostolit järjestivät muodostuvien paikallisseurakuntien oloja, toimivat riitojen ratkaisijoina ja säilyttivät oppia. Heidän omat korostuksensa ja paikallisten seurakuntien erilaisuus loivat kirkon, joka ei ollut yhtenäinen, monoliittinen, vaan alusta asti monisärmäinen ja jopa sisäisesti ristiriitainen. Kuitenkin apostolien arvovalta tiivisti opin ytimen: Jeesus on ylösnoussut Kristus ja seurakunta hänen kansansa, joka elämäntavallaan tunnustaa uskonsa. Apostolit ja heidän oppilaansa säilyttivät perimätietoa Jeesuksen henkilöstä, hänen opetuksistaan ja teoistaan. Toisaalta he antoivat hyvinkin yksityiskohtaisia ohjeita seurakunnan hoitoon.