Kybele/Attis-kultti

Fryygiasta (nykyisestä Turkista) levisi Rooman valtakunnassa jumalatar Kybelen ja hänen rakastettunsa Attiksen kultti. Kybele vietiin pienenä lapsena metsään kuolemaan, mutta pantterit ja leijonat huolehtivat lapsesta, ja hänestä kasvoi älykäs, kaunis ja vahva nainen ja jumalatar. Hän rakastui prinssi Attikseen, mutta heidän tarinansa oli surullinen. Jumalatar Kybelen rakkaus oli liikaa kuolevaiselle prinssille, joka tuli hulluksi. Attis kastroi itsensä (leikkasi pois kiveksensä / sulupuolielimensä) ja kuoli. Kuolemansa jälkeen hänestä tuli Kybelen puoliso.

Roomasta tuli Kybelen kultin uusi keskuspaikka. Roomalaiset kutsuivat Kybeleä Magna Materiksi, "Suureksi Äidiksi". Kultin papit olivat miehiä, jotka olivat kastroineet itsensä Kybelen kuvan edessä. Useimmat seuraajat olivat kuitenkin naisia. Kultti oli riehakas, meluisa ja ekstaattinen, mikä viehätti monia. Juhlissa esitettiin nopeaa musiikkia ja tanssittiin villisti. Vain naisille ja kastroiduille miehille oli sallittua osallistua jumalattaren tärkeimpään juhlaan, joka pian sai mainetta enemmän villinä orgiana kuin uskonnollisena rituaalina. Keväisissä juhlissa innokkaimmat kannattajat intoutuivat joskus kastroimaan itsensä. Vaikutusvaltaisten tukijoiden avulla kultti säilytti kuitenkin asemansa ja välttyi vainoilta.

Monet seremonioista muistuttivat ja juhlistivat Magna Materin teoista ja rakkaudesta Attisiin, joka edusti hedelmällisyyttä ja maan kasveja. Hänen kastraationsa ja kuolemansa kautta maa sai uuden elämän. Huhtikuun juhlassa härkä kastroitiin ja uhrattiin, ja uudet salaisuuksiin vihittävät puhdistettiin ja kastettiin sen verellä. Maaliskuun juhlassa muisteltiin Attiksen kastraatiota ja kuolemaa. Kun Attista oli surtu kolme päivää, juhlinta alkoi uudelleen ilojuhlana: Attis on ylösnoussut ja on jälleen viriili Magna Materin voiman ansiosta. Pietarin kirkko Rooman Vatikaanissa on rakennettu suoraan Magna Materin temppelin päälle. Attiksen symboli oli pinja-puu.

Fryygialaiset ja egyptiläiset mysteerit opettivat, että jumalallinen poika (Attis tai vastaavasti Osiris) oli kokenut kuoleman ja että jumalallinen voima oli hänet herättänyt kuolleista. Samoin kaikki, jotka asianmukaisesti vihittiin mysteeriin ja jotka viettivät jumalan kuoleman ja kuolleistanousun vuosipäivää, tulisivat osallisiksi hänen jumalallisuudestaan ja hänen kuolemattomuudestaan.

Copyright Timo Muola / Opintoverkko